Tietoa minusta

Olen 50-vuotias vaativan erityistason perheterapeutti ja psykoterapeutti (Valvira). Peruskoulutukseltani olen diakoni. Työhistoriaa sosiaalialalla minulla on reilut parikymmentä vuotta. Työkokemus on kertynyt pitkälti perheiden parista, päihdehuollon ja lastensuojelun rajapinnasta, mielenterveys-ja päihdepalveluista sekä eri elämänkriisien ääreltä. Näkökulmaa on rikastuttanut myös nuorisotyö, kriminaalityö, äärimmäisen hädän kohtaaminen Suomessa sekä henkisestä hyvinvoinnista huolehtiminen rauhanturvayhteisössä. Viimeisten vuosien aikana olen toiminut asunnottomien asumispalvelujen kehittäjänä, työyhteisöjen esimiehenä sekä perheneuvojana. Tällä hetkellä päätoimeni on asumiseen, työllisyyteen ja osallisuuteen liittyvissä kehittämistehtävissä. 

 

Terapiatyöskentelyssä pidän tärkeänä sitä, että istunnon jokainen osallistuja voi kokea tulleensa kuulluksi ja ymmärretyksi. Keskinäisen ymmärryksen lisääntyessä, saamme lisää mahdollisuuksia tutkia perheen / pariskunnan toiminnan logiikkaa, löytäen samalla sitä hyvää, minkä varaan voi rakentaa uutta.

 

Martti Siiralan lausahdus "se mikä ei tule jaetuksi, tulee jonkun kannettavaksi", kuvaa mielestäni hyvin riittävän avoimuuden merkitystä läheissuhteissa. Ääneen sanoitta-mattomina asiat saavat arvaamattomia ja raskaitakin merkityksiä, erityisesti perheen nuorimpien jäsenten näkökulmasta. Jakamisen tulee tapahtua kuitenkin kyllin turvalli-sesti ja pienissä paloissa, ettei se revi, vaan eheyttää ja antaa lisää voimavaroja arkeen.